Lammikot ovat täynnä elämää
Matalassa lammikossa vesi lämpenee nopeasti. Mikroskooppisen pienet planktonlevät alkavat yhteyttää ja luovat perustan koko lammikon monimuotoiselle ekosysteemille. Kasveille ja pienille selkärangattomille eläimille se on elinikäinen elinympäristö, niiden koko maailma. Toisille, kuten esimerkiksi sammakoille, pienvedet ovat välttämättömiä lisääntymis- ja talvehtimispaikkoja. On myös runsaasti lajeja, jotka käyttävät lammikoita saalistusmaastoina tai juomapaikkoina. Yhtä kaikki, lammikkojen elämä yllättää monipuolisuudellaan.
Kyykäärme on Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Onneksi se puree vain hätätapauksissa ja pyrkii aina ennemmin piiloutumaan tai pakenemaan. Kyitä on sekä ruskeita että harmaanmustia. Useimmiten niillä on selässä sahalaitakuvio, josta laji on helppo määrittää, mutta osa kyistä on liki mustia. Läheltä katsottuna kyykäärmeen pää on kolmiomainen ja silmän pupilli on pysty soikio. Kyy suosii rantakäärmettä kuivempia elinympäristöjä, kuten kallioisia seutuja ja peltojen reuna-alueita.
Kyy ja rantakäärme ovat molemmat ihmisnäkökulmasta hyödyllisiä eläimiä, sillä ne käyttävät ravinnokseen viljelyksille tuhoja tekeviä myyriä. Rantakäärme on rauhoitettu luonnonsuojelulailla, mutta myös kyyt ovat harvinaistuneet monin paikoin ihmisen toiminnan seurauksena ja ansaitsevat suojelua.
Matelijoita maalla ja vedessä
Käärmeet hakeutuvat kevätauringon lämpöön. Ne ovat vaihtolämpöisiä ja siksi suosivat päivänpaistattelussaan auringonpaisteisia etelärinteitä ja tuulensuojaisia paikkoja. Ruissalossa esiintyy kaksi käärmelajia: kyykäärme ja rantakäärme.
Rantakäärme ei ole myrkyllinen ja nimensä mukaisesti se viihtyy rannan tuntumassa ja ui sulavasti. Rantakäärme on Suomen suurin käärme, joka voi yltää jopa yli metrin pituiseksi. Rantakäärme on tyypillisesti yleisväriltään tumma ja niskassa sillä on usein selkeästi erottuvat keltaiset täplät. Myös lähes täplättömiä yksilöitä esiintyy.
Kaikki sammakkoeläimet tarvitsevat vettä lisääntyäkseen. Ne laskevat sammakonkuduksi kutsutut mätimunansa pieniin lätäköihin, lampareisiin tai jopa ojiin. Kudusta kuoriutuu toukkia, nuijapäitä, jotka hengittävät kiduksilla ja liikkuvat pyrstönsä avulla. Muodonmuutoksessa pyrstö häviää muilta paitsi manterilta ja kidukset muuttuvat keuhkoiksi: vedessä syntyneestä ja eläneestä toukasta kehittyy sekä maalla että vedessä pärjäävä aikuinen. Sammakkoeläinten luokan tieteellinen nimi Amphibia sananmukaisesti kuvaa tätä kykyä elää sekä maalla että vedessä.
Kurnutusta, pulputusta vai näyttävä kutuasu?
Ruissalossa tavataan luonnonvaraisena neljä eri sammakkoeläinlajia. Tavallisen sammakon eli ruskosammakon ja viitasammakon havaitsee ja tunnistaa helpoiten äänestä huhti-toukokuussa, kun niillä on kutuaika. Silloin lampareista ja lätäköistä kuuluu sammakoiden kurnutus ja viitasammakoiden pulputus. Samoista lammikoista korva voi tavoittaa myös rupikonnan karkeamman kurnutusäänen. Monelle tuntemattomampi on manteri eli vesilisko. Se on salamanterieläimiin kuuluva alle 10-senttinen, liskomainen pyrstösammakko. Manterit ovat äänettömiä, mutta koirailla on kutuasunaan komea harja ja oranssi vatsa. Kaikki kotoperäiset sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja – anna siis sammakonkudun, nuijapäiden ja aikuisten yksilöiden olla rauhassa.
Pienvesien monipuolinen elämä pyörähtää keväällä käyntiin
Pienvesiin – puroihin, lammikoihin ja kosteikkoihin – kevät tulee kertarysäyksellä. Lumen sulamisvedet yhdessä auringon lämmön kanssa saavat jääkannen sulamaan ja pitkään kahleissa ollut vesi välkehtii taas vapaana! Lammikon pohjamudassa talvensa viettäneet sammakot kömpivät jäykin jaloin rannalle, selkärangattomat virkoavat, linnut palaavat ja rantakäärmeet lämmittelevät kasvillisuuden suojassa.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
