Merikotka – malliesimerkki onnistuneesta suojelutyöstä
Merikotka on Suomen suurin petolintu. Sen siipien kärkiväli on 180 – 240 cm, joten Pentti Linkolan käyttämä sanapari ”lentävä ladonovi” kuvaa taivaalla kaartelevaa merikotkaa osuvasti. Merikotka oli vaarassa kuolla meiltä sukupuuttoon 1970-luvulla, mutta sinnikkään suojelutyön ansiosta se on saaristossa jo tavanomainen näky. Tarkkasilmäinen voi Ruissalonkin taivaalla havaita raskain siiveniskuin etenevän tai uljaasti liitelevän merikotkan. Aikuisen, sukukypsän linnun tunnistaa valkoisesta pyrstöstä.
Vaino ja ympäristömyrkyt ajoivat merikotkan Suomessa jo sukupuuton partaalle. 1970-luvun puolivälissä kuoriutui vain neljä poikasta. Suojelun ansiosta kanta on vahvistunut ja vuotuinen poikasmäärä on noussut 400 – 500:aan, siis satakertaiseksi aallonpohjaan verrattuna! Lajin levinneisyys kattaa jo koko rannikkoalueen ja saariston. Viime vuosina merikotkat ovat levittäytyneet myös sisämaahan suurille järville. Ravinnokseen merikotkat käyttävät kalaa, lokinpoikasia ja sorsalintuja. Osa niistä on oppinut myös saalistamaan merimetsojen poikasia.
