Ketokukkia ja päiväperhosia
Monet kedolla viihtyvät kukkakasvit, esimerkiksi ketoneilikka, kissankäpälä, mäkitervakko, keto-orvokki ja huopakeltano, kukkivat kauniisti. Värikkäät kukat ovat ilo ihmisen silmälle, mutta kasveille kyse ei ole estetiikasta vaan lisääntymisestä. Kukkakasvit ovat hyönteispölytteisiä. Ne houkuttelevat kukilla ja medellä pölyttäjiä – päiväperhosia, kovakuoriaisia, pistiäisiä ja kaksisiipisiä – jotka ahkerasti lentelevät kedolla kukasta kukkaan. Samalla ne siirtävät siitepölyä kasviyksilöstä toiseen, minkä on tarkoitus johtaa kukan hedelmöitymiseen ja siementen kehittymiseen. Näin syntyy uusi kasvisukupolvi.
Niityille tyypillisiä perhoslajeja ovat esimerkiksi kultasiivet ja hopeatäplät. Kedoilla voi tavata myös monia muita värikkäitä päiväperhosia. Upea ritariperhonen elää ja lisääntyy meillä. Amiraaliperhoset ja ohdakeperhoset saapuvat keväällä ja munivat ravintokasveilleen, ja loppukesällä lennossa on Suomessa syntynyt uusi sukupolvi. Amiraali- ja ohdakeperhoset eivät kuitenkaan kestä talvea ja ainakin amiraaliperhosilla on havaittu takaisinmuuttoa, kun Suomessa syntyneet yksilöt lähtevät loppusyksyllä etelään talvea karkuun.
