Viljelyn ja huvilakulttuurin muotoilema saari

Keskiajalla Ruissalossa ei ollut vielä kiinteää asutusta, vaan saari toimi yhteislaitumena ja kalastuksen tukikohtana. Samoihin aikoihin, 1200-luvulla, Ruissalo siirtyi Turun linnan haltuun. Saari säilyi laidunmaana 1500-luvun puoliväliin saakka, jolloin siitä tuli Suomen herttuan metsästyspuisto sekä kuninkaankartano, jonka peltojen tuotolla Turun linnan väkeä ruokittiin. 

Seuraavalla vuosisadalla Ruissalon kartano luovutettiin kenraalikuvernöörin puustelliksi ja myöhemmin maaherran virkataloksi, jollaisena se toimi vuoteen 1844 asti. Maatilan työvoiman asuttamiseksi saarelle perustettiin kaikkiaan 15 torppaa.

Vuoden 1845 lopulla Ruissalo siirtyi Venäjän keisarin hyväksynnällä Turun kaupungille ”ikuisiksi ajoiksi”. Seuraavana vuonna saari palstoitettiin kesähuvilatonteiksi kaupungin porvaristolle, mutta maanviljely saarella jatkui edelleen. Vähitellen 1900-luvun alkupuolella Ruissalo alkoi muotoutua yhä enemmän kaikkien kaupunkilaisten vapaa-ajanviettopaikaksi, vaikka saari säilyikin 1950-luvulle asti hyvin maaseutumaisena karjoineen ja laajoine viljapeltoineen.